Koirat ovat ihania, aina iloisesti vastassa, kun tulet kotiin. Koira ei murjota, ei ole pitkävihainen, popsii ilolla kaikki tähteeksi jääneet ruuat, et siis koskaan pode huonoa omaatuntoa, että joutuisit heittämään hyvää ruokaa roskiin (ainakaan labbiksen omistajana).
Koiralla on myös tarpeensa, siis ruokaa, lenkitystä, leikkiseuraa jne. Lenkittäminen on hyvää hyötyliikuntaa itsellekin. Iltaisin tosin joskus joutuu vähän väittelemään, kenen vuoro nyt olikaan (etenkin jos sattuu tulemaan jotakin kiinnostavaa TV:stä).
Mutta kävipä niin, että murkkumme sai kahden viikon kotiarestin. Se merkitsi koirallemme onnenpäiviä! Se ei ole koskaan saanut niin paljon lenkitystä, kun nyt näiden kahden viikon aikana, ollessaan pojan ulkoilualibi.
Juu kyllä koiran omistaminen on ihanaa. Näin just 13 vko:n ikäisen pennun ja totesin itselleni, että en ihan heti kyllä
pentua ottais jos nyt joutuisin jostain syystä koirasta luopumaan . Oma koirani on just 1 v ja pikku hiljaa rupee olemaan rauhallinen ja tottelevainen “mukava koira”.