Aikaa vievän harrastuksen ja niihin kuluvien matkojen perusteella hockey-pojallemme hankittiin mopoauto. Viikon aikana kilometrejä on tullut jo noin tuhat! No joulunpyhien aikaan on ollut aikaa vaan ajella. Toivokaamme, että “vaan ajelu” tästä koulun alettua vähenee. Microcar kuluttaa 3 litraa dieseliä sadalla, joten melko pieniruokainenhan se on. Vakuutusmaksut ovat samansuuruiset kuin mopoilla muutenkin. Veikkaan, että näistä tulee yhä suositumpia kulkupelejä, myös esim. perheen kakkosautoina.
Meteli auton sisällä on mopon luokkaa, eikä jousetkaan ole kummoiset. Kyyti on siis mopon kyytiä. Lämpöisiä nämä kulkupelit ovat, ja erittäin käyttökelposia välineitä lyhyehköjen matkojen kulkemiseen kaupunkialueella, missä nopeudet eivät saa muillakaan liikkujilla ylittää 50km/t vauhtia.
Aika näyttää, kuinka poika tämän pelin kanssa pärjäilee. Kolhuja tämä muoviauto ei juurikaan kestä. Ajo-opetusta 15-vuotiaalle kuljettajalle täytyi tietenkin aluksi antaa. Kolme vuotta mopoautoilua luulisi antavan hyvän pohjan varsinaista ajokorttia varten. Onkohan autokoulut huomioineet nämä nuoret mopoautoilijat jo omassa tarjonnassaan? AHOT, eli aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen, luulisi koskevan autokoulujakin? Toki vaihteiden käyttöä ja suurempaa ajonopeutta on opeteltava varsinaisessa autokoulussa, mutta normaali kaupunkiajo ja liikenteessä selviäminen näiltä nuorilta ehkä sujuu paremmin, kuin esim. fillaroitsijoilta.
